Oon tässä viime aikoina miettinyt, että miksi on niin tärkeää pysyä jonkun tiettyjen itselleen asettamiensa tai asetettujen rajojen sisällä. Liittyen lähinnä kasvissyöntiin. Haluan vältellä maitotuotteita, mutta en kieltää niitä itseltäni kokonaan. En siis ole vegaani. Kuitenkin jos menen paikkaan jossa ruokavaihtoehdot ovat "Liha-kasvis-vegaani", valitsen vegaanin, sillä syön mieluummin vegaanista kuin maitoa/munaa. Jostain syystä silti tuntuu, etten ole oikeutettu valitsemaan "vegaania", koska en ole "oikea vegaani". Melkein hävettää, kun samat ihmiset sitten seuraavassa tapaamisessa näkevät minun lipsauttavan maitoa kahviin. Oho. "Etkö sä ookaan vegaani?"
Jos tarjolla on muikkuja ja puolituttu kysyy, että syönkö kalaa, on helpompi vastata, että "en oikeastaan", kuin ruveta selittelemään, että "no en mä oikeastaan tykkää muusta kuin lohesta ja tonnikalasta, enkä oikeastaan osta itse kalaa, mut jos joku tarjoaa hyvää lohta, niin saatan maistaa. tai jos poikakaveri tekee tonnikalaa, tosin se tekee sitä kyllä tosi harvoin".
"Niin, eli et siis ookaan kasvissyöjä?"
No ehkä en, mutta kai sitä nyt silti saa olla syömättä kalaa, vaikka tarjottaisiin. Tai valita vegaanisen vaihtoehdon, vaikka lakto-ovokin olisi tarjolla. Ja miksei kasvissyöjä saa syödä dyykattua meetwurstia ilman, että hänen katsotaan "lopettaneen" kasvissyönti?
Kaikista vaikein kysymys: "Kauas sä oot ollut kasvissyöjä?"
"No, 13-vuotiaana taisin aloittaa, sit jossain välissä söin kyllä lihaa, ainakin Englannissa ollessa tuli syötyä, mut sit sen jälkeen olin jonkun aikaa, tosin söin kyl kanaa, sit aloin taas syömään einesruokia, joissa on lihaa.. mut sit oikeastaan kolme vuotta sit lopetin kokonaan lihan, myös kanan, ja nyt vuoden verran oon korvannut maitotuotteitakin kauralla.. mut joo, maistoin tossa kesän alussa vähän meetwurstia, eli... Kuukauden".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti