Välillä on kyllä aivan mahtava fiilis kun ei tarvitse lähteä aamulla mihinkään. En ehkä ole aamuihminen siinä mielessä, että heräisin koskaan mielelläni kovin aikaisin, mutta jos saan itse päättää heräämisajan niin aamu on kyllä ehdottomasti paras aika vuorokaudesta. Yhdeksän aikaan on sopiva nousta. Rakastan sitä fiilistä mikä on kun herätessä ei ole kiire mihinkään ja on koko päivä edessä.
Kuten tänä aamuna. Olin laittanut illalla pellavansiemenet ja rusinat turpoamaan, lähdin hakemaan pihalta omenaa puuroon ja huomasin luumujen jo putoilevan. Niinpä otin tikkaat alle ja keräsin kaikki luumut.
Ystävämme pihakurre tykkää myös meidän luumuista ja omenoista, joten se tietysti saapui heti paikalle tsekkaamaan, että mitä oikein tapahtuu. Ihanaa kun syyskuussa voi vielä olla omalla pihalla teepaidassa!
Tosiaan, aamiaisena oli sitten itse tehty "puuro"; sauvasekoitin jauhoi rusinoita, pellavansiemeniä, luumuja, hiukan kookoshiutaleita ja omenan.
Päälle leikkelin vielä toisen pikkuomenan, jonka kirpeys sopikin hyvin muuten aivan liian makeaan puuroon. Vielä on noita talviomenia kerättävänä ihan reippaasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti