sunnuntai 8. elokuuta 2010

Paras päivä ikinä


Monissa blogeissa hehkutetaan sitä, kuinka tiedostavamman elämäntavan myötä voi elää "parasta päivää ikinä" joka päivä. Kuulostaa tietysti vähän hassulta, eihän jokainen päivä voi olla edellisiä parempi :) Ehkä tuota ilmaisua voi kuitenkin ajatella jo fraasina, jolla tarkoitetaan sitä tunnetta kun elämä on niin hyvää, ettei löydä sanoja sen ilmaisemiseksi. Tunne on niin voimakas, että tekisi mieli sanoa, tai ajatella, elävänsä parasta päivää ikinä.

No, jokainen päivä ei ole edellistä parempi, mutta näitä "parhaita päiviä ikinä" tuntuu nykyään olevan kyllä huomattavan paljon. Paino sanalla tuntuu, sillä en ole ihan varma, onko elämä oikeasti niin paljon parempaa, vai johtuuko tunne vain siitä, että tiedostaa omat tuntemuksensa paremmin, ja osaa todella arvostaa hyviä hetkiä? Eikö näitä parhaita päiviä ikinä ollut koko lapsuus ja nuoruus täynnä? Jokainen päivä oli silloin hevosten kanssa, ja työkin oli tallitöitä, unelmatyötä siis. Ainutta työtä, johon en ole koskaan kyllästynyt.

Viimeksi tällainen pakahduttava onnellisuuden tunne tuli eilen, ja jatkui käytännössä koko päivän. Olin pitkästä aikaa käymässä "vanhalla työnantajalla" hevostallilla. Oli aivan ihanaa olla taas lähellä hevosia. Ratsastaessani ilman satulaa, paljain varpain, 32 asteen lämmössä tropiikin tuulen helliessä ihoa mietin vaan ettei mikään voisi olla ollut paremmin. Päivän kruunasi uintikeikka vanhalla louhoksella (kuvassa yllä). Niin unelmainen paikka, että sitä on vaikea uskoa todeksi. Todellinen Pula-ajan Välimeri :) Vihreä-sininen vesi, paahtava aurinko, ja kalliorannat, joilta voi hypätä suoraan syvyyteen. Vaikea uskoa olevansa Suomessa. Elämä on niin mahtavaa, että toivoisi kaikkien voivan tuntea samalla lailla :)

Ihanaa kesän jatkoa kaikille teille lukijat, kiinnittäkää huomiota onnellisiin hetkiin ja nauttikaa!

4 kommenttia:

Pellon pientareella kirjoitti...

Voi, miten ihanaa onkaan ratsastaa ilman satulaa paljain jaloin! Tuli ihan muistoja mieleen... Samoja pohdintoja minullakin juuri blogissani kuin sinullakin. Loppujen lopuksi se "paras olo" ehkä tulee sisältämme ja siksi sitä voi tuntea joka päivä (vaikka en voi sanoa itse olevani vielä niin pitkällä) ja missä vain.

Hieno kuva ja louhos!

Karoliina kirjoitti...

On hieno kuva kyllä, täytyy vielä selventää, että ei ole itseotettu :)
Vaikka ei kuviin eikä tekstiin saa kyllä mitenkään kiteytettyä sitä kuinka mahtava paikka tuo on, ja mitä fiiliksiä se herättää :)

Anonyymi kirjoitti...

Oletko pohtinut paluuta vanhaan työpaikkaan? Kuulostaa siltä, että se tekee sinut onnelliseksi... :)

Karoliina kirjoitti...

Kyllä oli itseasiassa jo puhettakin, että ensi kesänä menen vähän pidemmäksikin aikaa tuonne tallille :) Ja kenties jotain viikonloppuja nyt talvenkin aikana.

Valitettavasti vakituiseksi työpaikaksi siitä ei ole jo sen vuoksi, että välimatkaa on 300 km. Mutta onhan tuo kesäkin jo jotain, ja varsinkin kesä hevosten kanssa :)